Matkakertomus Muonio Jerisjärvi (lähtö Nokialta 27.9.2013) Jerisjärvelle tuli 950 kilometriä matkaa. Oli siinä ajamista, vaikka kahdessa pätkässä reissun teimme. Ensimmäinen etappi oli Lappajärvelle 200 km ja siellä yksi yö.Aamuvarhaisella klo 8:00 suunta kohti Pohjoista. Ajokeli oli mainio, lämpömittarin näyttäessä 4-8 astetta plussaa. Matkalla poikkesimme katsomassa mummoani, jolla on ikää reilu 90 vuotta Teppolakodissa Kempeleessä hän asuu. Mummolla on dementia, ja pois lähtiessä katsahti minuun päin sanoen -Tuo näyttää ihan suurelta kärpäseltä. Syömässä kävimme ABC huoltoasemalla. Heitin naamariin ranskalaiset lehtipihvin kera. Tuntuu että annosten hinta vain kohoaa vuosi vuodelta ja vastavasti annoskoko pienenee. Seuraavalle reisulle otamme omat eväät matkaan ja hörpimme lämpimän lihakeiton termoskannusta, teen ja leivän kera.
Perille päästyämme pimeys alkoi hiipimään pimentäen maisemaa. saunakaljat kylmään ja sauna päälle. Vaimo kävi heittämässä reilun tunnin juoksulenkin märällä pururadalla.(9,6 km) Saunassa oli hyvät löylyt, ja siinä löylytellessä vierähti aikaa. Tuli siinä juotua muutama kylmä kaljakin, tosin kohtuudella ja nautiskellen.
29.9.2013 Sunnuntai: uni maistui ja heräsin Klo 8:00 kelin ollessa poutainen ja plus asteita ulkona oli +2. Jeriskylässä on melkoisen hiljaista, mökkien seisoessa tyhjillään, vain muutamien asukkien ollessa paikalla. Paras ruska-aika on takana, mutta kelit suosivat eikä lunta ole vielä maassa eikä puussa.
Päivän retkisuunnitelma on patikoida Keimiötunturin kautta Sammaltunturiin ja sieltä kohti Mustavaaran autiotupaa. Lenkin pituus noin 17-18 km, riippuen reitin valinnasta. Hero3 Black ja handycam kamera pyöri vinhasti ja videota tuli 12 gigaa päivän vaelluksesta. Keimiötunturille kapuaminen sai sykkeen hiukan nousemaan, olihan siinä 1,7 km nousua 613,5 metriin. Lähellä huippua tuli polulla vastaan porotokka joka ei aikonutkaan väistää, vaikka yleensä ne porot pötkii pakoon sorkat suorina ihmisen nähdessään.
Nythän on porojen kiima-aika ja iso urosporo alkoi tulemaan kohti, uhmakkaasti mylvien noin 70 metrin päähän, ja siinä oli pakko ihmisen väistää ja kiertää 100 metriä oikealta. Keimiötunturin huipulla näkyvyys oli lähes nollassa pilviharson peittäessä laen.
Alhaalla olevassa kuvassa iso urosporo pitkine sarvineen osoittaa mahtavuuttaan murahtelemalla ja se tulee hiljakseen meitä kohti. Katsomme parhaksi kiertää lauman kauempaa oikealta. Pitkäsarvinen poro seuraa katseellaan jatkuvasti liikkeitämme pysyen paikallansa. Alaspäin kavutessa vaelluskengät alkoivat imeä kosteutta sisäänsä, koska varvikko oli ylhäällä huurteessa ja alempana kosteaa. Ensilumen rippeet huipulta myös löytyi, ei siinä olisi hiihtämään pystynyt, mutta lunta se kuitenkin oli.
Keimiötunturin huipulla näkyvyyden ollessa noin sata metriä, ei siinä maisemia pahemmin näkynyt ja matka jatkui tuota pikaa kohti Sammaltunturia ja mustavaaran kämppää, jonne saavuimme neljän tunnin vaelluksen jälkeen. Mustavaaran autiotuvassa oli edellisenä yönä yöpynyt Unkarilaispariskunta. Pieni kämppä oli valmiiksi lämmin ja tein takkaan makkaranpaistotulet. Eväät maistuivat pitkän taivalluksen jälkeen kulkijoille ja takan hehkuvassa lämmössä oli mukava viettää aikaa ja levähtää. Koko retkeen saimme kulumaan noin kuusi tuntia ja kilometrejä tuli 17 km.
Keimiötunturilta Jerikselle– Muonio Jerisjärvi Finland 29.9.2013
Laskeudumme alas laaksoon josta alkaa kapuaminen kohti sammaltunturia. Vaelluskengät kastuivat ja kosteus alkoi hiipiä kohti varpaita. Suunnan hakemisessa oli hiukan ongelmaa surkean näkyvyyden takia, mutta tuo polunpää löytyi melko vaivattomasti hetken alaspäin kulkiessamme.
Keimiötunturi kohoaa 613,5 metriä merenpinnasta. Huipulla kävi kylmä viima ja näkyvyyttä ei pitkälle riittänyt koska olimme pilvessä. Tilanne oli mikä oli, ja maisema näkymä oli pelkkää sumua. Kameramiestä hiukan harmitti moinen tilanne.
Jeriskylä mökki 19
30.9.2013 Maanantai. Suuntana Montellin maja. Reitin lähtöpisteeksi valitsimme Vuontispirtin parkkipaikan josta oli Majalle 5 km matka, ja se oli pelkkää nousua. Sää oli melko kalsea, koska elohopea ei ollut jaksanut kiivetä puoltatoista astetta korkeammalle. Kapuaminen kohti Montellia kuitenkin sai aikaan sen, että kohta oli vilu karkoitettu jäsenistä. Itse Montellin maja on pieni mökki jossa voi yöpyä. Alkuperäinen maja tuhoutui lapin sodassa ja poromiehet rakensivat sotien jälkeen uuden mökin samalle paikalle. Kolmen hengen seurue piti taukoa majassa, meidän jatkaessa matkaamme nammalakurun kämpälle, jonne oli matkaa ainoastaan kilometrin verran. Täällä tunturissa oli lampareet saaneet jääpeitteen. Sää pysytteli pilvessä, mutta onneksi ei satanut vettä vaeltajan niskaan. Nammalakurun kämpässä ei ollut ristin sielua kun sinne tulimme. Eväät syötyämme sinne tuli yksinäinen vaeltaja rinkkoineen. Juttelin niitä näitä hetken, ja kyselin mistä on kulkija tänne tullut. Jeriskylästä oli tämä kypsään ikään ehtinyt herra patikoinut, ja kyseli tiesinkö pitkospuiden kunnosta Jeriksen suuntaan. Pitkospuiden kunto jäi arvoitukseksi, koska en osannut kysymykseen vastata.
Pieniä porolaumoja näkyi siellä täällä. Paluumatkan teimme lähes samaa reittiä takaisin, poikkeuksena Montellin majalta takaisin lähdettäessä, menimme sitä vaelluspolkua takaisin jonka vasta nyt hoksasimme olevan olemassa. Ylös päin tullessa kiipesimme kapeaa hiekkatietä joka oli hiukan tylsähkö vaeltaa. Aikaa tuohon 12 kilometrin reittiin meni noin 4 tuntia. Autolle päästyämme totesimme jälleen, että ei ole enään tarvetta tehdä saunalenkkiä Jerisjärven majapaikassa.
Montellin maja -Pallastunturi (Hiking video)
Hiking video- Pallastunturi in Finland 1.10.2013
1.10.2013 Tiistai. Edellisen illan säätiedoite lupasi pohjoiseen yöpakkasia, mutta ei aamulla klo 8.00 ollut maa kuurassa, koska mittari näytti asteen verran plussaa. Aamupala naamaan ja lähtö kohti uusia seikkailuja Pallakselle, kohti taivaskeron huippua, joka kohoaa 807 metriä merenpinnasta. Pallashotellin pihassa kävi melkoisen kylmä viima, joka tulisi puhaltamaan huipulla nokan punaiseksi. Ensimmäiset lumiläimäreet kohtasimme piakkoin, kavutessamme kohti korkeuksia. Maa oli jäässä ja nyt se viima puri toden teolla poskia, tuulen tunkiessa täydellä voimalla lahkeensuista sisään.
Tuulen voima lisääntyi tuntuvasti ylöspäin mentäessä ja meillä oli vaikeuksia pysyä tolpillaan, kivien selkää vaelluskengän pohjalla hieroessa. Taivaskeron huipulla ei viitsinyt kauan katsella kylmyyden takia maisemia, eikä niitä edes näkynyt, koska sumupilvi peitti kaiken alleen.
Muutaman kuvan otin ja pätkän videota. Oli jatkettava matkaa jos meinasi saada niveliinsä lisää lämpöä. Matkalla takaisin kohti Hotellia, tuli vastaan muutama vaeltaja. 8,2 km tuli matkaa vaellukselle ja aikaa siinä meni 2 tuntia ja 10 minuuttia. Reitti on vaativa kivikkoisen maaston takia. Pallakselta hotellin oikean puolen polulta, reilu kilometrin matkalta, reitille on ajettu hiekkaa ja se on helppoa kulkea. Retken lopuksi kävimme Pallaksen luontokeskuksessa tutustumassa lapin eläimiin ja luontoon.
Jeriksen mökissä tietysti ne perinteiset sauna, makkara ja muutama kalja.
Vaeltaja jää jumiin taivaskerolle
2.10.2013 Keskiviikko. Oli luvattu tihkusadetta tänne suuntaan, mutta onneksi ennuste meni metsään ja aurinko pilkisti pilven raosta päivän aikana, ja lämmintä oli iltapäivästä 11 astetta plussan puolella. Suuntasimme näin aluksi Pallasjärvelle, Lompolonsaarille.
Ensimmäiselle saarelle pääsi matalan veden aikaan kävellen. Varsinainen vaellus alkoi Pallasjärven luontopolulta kohti Pallasta, jonne oli matkaa noin 5 kilometriä. Edestakainen kokonaismatka oli 9,9 km. Luontopolun alku oli helppokulkuista ja sileää sorapintaista väylää noin 500 metriä, ja sitten alkoikin juurakkoinen ja kivikkoinen taival. Sateet olivat tehneet kivet ja juuret liukkaiksi kuin mateen selkä, eikä vaelluskenkä aina saanut pitävää otetta alustasta. Pallaksella söimme eväät ja pidimme tulta kodassa, jossa ei ollut muita kulkijoita.
Viereisestä purosta täytin litran vesipullon raikkaalla ja puhtaalla vedellä. Takaisin lähdimme samaa reittiä ja jatkoimme reitin lopussa luontopolku kierroksen loppuun. Aikaa kului noin 4 tuntia.
Finnish Lapland Drinking water in ditch
Finnish Lapland- Pallasjärvi 2013
Pallasjärvi in Finland- Lompolonsaaret 2.10.2013
Vaellus Pallakselle 2.10.2013
3.10.2013 Torstai.
Päivän vaelluskohteena oli Ylläksen Kukastunturi, josta retki jatkui Kotamajan kauttta Hangaskurun laavulle ja sieltä takaisin Riemuliiterille Niilivaaran kautta.
Matkaa kertyi 17,4 km ja aikaa kului 4 tuntia ja 45 minuuttia.
Aamulla Jerisjärven mökin verhot avattuani huomasin että päivästä tulee loistava, ainakin kelin puolesta. Aurinko pilkisteli pilven raosta ja matkalla Ylläkselle auton lämpömittari nousi +viiteen asteeseen. Iltapäivästä keli lämpeni entistä enemmän, ja yli 10 asteen elohopea kohosi ja aurinko paistoi edelleen lämpimästi vaeltajan kasvoille.
Kukastunturin laelta oli hyvä ja selkeä näkymä. Videokamera hurisi ja tallensi upeaa maisemaa eri kulmista.
Etelän vaeltajalle tietä oli tasoitettu hiekalla osalta reittiä. Kotamajalla olikin valmiina tulet kodassa ja makkaranpaisto ja suuri kuppi teetä, parilla leivällä maistui makoiselta ja täytti energiavarastot joita vielä tarvittaisiin loppumatkalla.
Kaivinkone jylisi kotamajan takana ja mönkijäkuskit kuljettivat hiekkaa polulle. Siinä oli luonnon rauha kaukana kuunnellessa tuota moottorin rutkutusta.
Matka jatkui kohti Hangaskurun laavua. Hangaskurun laavu oli uudenkarhea ja sinne olikin rakennettu hienot vessat. Laavun pihalla istahdimme hetken karttaa lukien ja päätimme mennä takaisin lähtöpisteeseen Riemuliiterille, Nilivaaran kautta. Nilivaarassa kohtasimme metson soitimella. Polun laidassa se metso tepasteli ja äänteli tohkeissaan, päästäen kuvaajan melko lähelle.
Kukastunturilla näkyi porolauma ja myös alempana porot laiduntivat ja poukkoilivat meidän edessä kuin päättömät kanat, juosten sorastettua polku-uraa meidän edellä pitkän matkaa.
Hiking video -Ylläs Lapland in Finland 2013
Metso soitimella - Ylläs 2013
Mountain biking Finnish Lapland -Ylläs Hangaskuru
4.10.2013 Perjantai.
Viimeinen vaelluspäivä alkaa. Ikkunasta ulos katsoessa silmät osuvat kosteaan sumuiseen seinämään, näkyvyyden ollessa muutaman sata metriä. Täytyy vain odotella ilman selkeytymistä mökissä jos aikoo nauttia maisemista.
Aika ei mökissä pitkäksi käy, koska tietokoneella pystyy surfaillemaan langattomalla lainayhteydellä, tosin hitaasti.
Ennen puoltapäivää keli parani, Pallasjärvelle ajellessa. Suuntasimme auton nokan kohti Pallasjärven laskujokea kohti. Hiekkatietä pääsimme lähes perille asti. Tie muuttui liian kuoppaiseksi loppuosaltansa ja kävelimme reilu 500 metriä perille.
Pallasjärven laskujoki on nimeltään suukoski, joka on matala ja melko kapea joki, kuten täällä lapissa monet joet ovat. Järvi tarjosi hienot näkymät kohti Pallastunturia, jossa pumpulimaiset pilvet leikkivät tuulen kanssa paljastaen keroja satunnaisesti.
Päivän varsinainen vaellus suuntautui Pallakselle, jossa teimme pikku lenkin jolla oli mittaa noin 6 kilometriä, pallashotellilta poroerotusaitauksen sivua, kohti Palkaskurun vierustaa ja sieltä tunturin kylkeä takaisin. Aurinko näyttäytyi ajoittain ja alkuun olikin melko lämmintä. Tuuli alkoi kuitenkin puhaltaa todella kylmästi matkan varrella, ja eväitten syönti meinasi jäädyttää kädet
Stunning waterfall in Finnish Lapland
Hieno vesiputous joka syöksee kylmää ja raikasta vettä suoraan tunturista.
Perille päästyämme pimeys alkoi hiipimään pimentäen maisemaa. saunakaljat kylmään ja sauna päälle. Vaimo kävi heittämässä reilun tunnin juoksulenkin märällä pururadalla.(9,6 km) Saunassa oli hyvät löylyt, ja siinä löylytellessä vierähti aikaa. Tuli siinä juotua muutama kylmä kaljakin, tosin kohtuudella ja nautiskellen.
Päivän retkisuunnitelma on patikoida Keimiötunturin kautta Sammaltunturiin ja sieltä kohti Mustavaaran autiotupaa. Lenkin pituus noin 17-18 km, riippuen reitin valinnasta. Hero3 Black ja handycam kamera pyöri vinhasti ja videota tuli 12 gigaa päivän vaelluksesta. Keimiötunturille kapuaminen sai sykkeen hiukan nousemaan, olihan siinä 1,7 km nousua 613,5 metriin. Lähellä huippua tuli polulla vastaan porotokka joka ei aikonutkaan väistää, vaikka yleensä ne porot pötkii pakoon sorkat suorina ihmisen nähdessään.
Alhaalla olevassa kuvassa iso urosporo pitkine sarvineen osoittaa mahtavuuttaan murahtelemalla ja se tulee hiljakseen meitä kohti. Katsomme parhaksi kiertää lauman kauempaa oikealta. Pitkäsarvinen poro seuraa katseellaan jatkuvasti liikkeitämme pysyen paikallansa. Alaspäin kavutessa vaelluskengät alkoivat imeä kosteutta sisäänsä, koska varvikko oli ylhäällä huurteessa ja alempana kosteaa. Ensilumen rippeet huipulta myös löytyi, ei siinä olisi hiihtämään pystynyt, mutta lunta se kuitenkin oli.
Keimiötunturin huipulla näkyvyyden ollessa noin sata metriä, ei siinä maisemia pahemmin näkynyt ja matka jatkui tuota pikaa kohti Sammaltunturia ja mustavaaran kämppää, jonne saavuimme neljän tunnin vaelluksen jälkeen. Mustavaaran autiotuvassa oli edellisenä yönä yöpynyt Unkarilaispariskunta. Pieni kämppä oli valmiiksi lämmin ja tein takkaan makkaranpaistotulet. Eväät maistuivat pitkän taivalluksen jälkeen kulkijoille ja takan hehkuvassa lämmössä oli mukava viettää aikaa ja levähtää. Koko retkeen saimme kulumaan noin kuusi tuntia ja kilometrejä tuli 17 km.
Laskeudumme alas laaksoon josta alkaa kapuaminen kohti sammaltunturia. Vaelluskengät kastuivat ja kosteus alkoi hiipiä kohti varpaita. Suunnan hakemisessa oli hiukan ongelmaa surkean näkyvyyden takia, mutta tuo polunpää löytyi melko vaivattomasti hetken alaspäin kulkiessamme.
Keimiötunturi kohoaa 613,5 metriä merenpinnasta. Huipulla kävi kylmä viima ja näkyvyyttä ei pitkälle riittänyt koska olimme pilvessä. Tilanne oli mikä oli, ja maisema näkymä oli pelkkää sumua. Kameramiestä hiukan harmitti moinen tilanne.
30.9.2013 Maanantai. Suuntana Montellin maja. Reitin lähtöpisteeksi valitsimme Vuontispirtin parkkipaikan josta oli Majalle 5 km matka, ja se oli pelkkää nousua. Sää oli melko kalsea, koska elohopea ei ollut jaksanut kiivetä puoltatoista astetta korkeammalle. Kapuaminen kohti Montellia kuitenkin sai aikaan sen, että kohta oli vilu karkoitettu jäsenistä. Itse Montellin maja on pieni mökki jossa voi yöpyä. Alkuperäinen maja tuhoutui lapin sodassa ja poromiehet rakensivat sotien jälkeen uuden mökin samalle paikalle. Kolmen hengen seurue piti taukoa majassa, meidän jatkaessa matkaamme nammalakurun kämpälle, jonne oli matkaa ainoastaan kilometrin verran. Täällä tunturissa oli lampareet saaneet jääpeitteen. Sää pysytteli pilvessä, mutta onneksi ei satanut vettä vaeltajan niskaan. Nammalakurun kämpässä ei ollut ristin sielua kun sinne tulimme. Eväät syötyämme sinne tuli yksinäinen vaeltaja rinkkoineen. Juttelin niitä näitä hetken, ja kyselin mistä on kulkija tänne tullut. Jeriskylästä oli tämä kypsään ikään ehtinyt herra patikoinut, ja kyseli tiesinkö pitkospuiden kunnosta Jeriksen suuntaan. Pitkospuiden kunto jäi arvoitukseksi, koska en osannut kysymykseen vastata.
Pieniä porolaumoja näkyi siellä täällä. Paluumatkan teimme lähes samaa reittiä takaisin, poikkeuksena Montellin majalta takaisin lähdettäessä, menimme sitä vaelluspolkua takaisin jonka vasta nyt hoksasimme olevan olemassa. Ylös päin tullessa kiipesimme kapeaa hiekkatietä joka oli hiukan tylsähkö vaeltaa. Aikaa tuohon 12 kilometrin reittiin meni noin 4 tuntia. Autolle päästyämme totesimme jälleen, että ei ole enään tarvetta tehdä saunalenkkiä Jerisjärven majapaikassa.
1.10.2013 Tiistai. Edellisen illan säätiedoite lupasi pohjoiseen yöpakkasia, mutta ei aamulla klo 8.00 ollut maa kuurassa, koska mittari näytti asteen verran plussaa. Aamupala naamaan ja lähtö kohti uusia seikkailuja Pallakselle, kohti taivaskeron huippua, joka kohoaa 807 metriä merenpinnasta. Pallashotellin pihassa kävi melkoisen kylmä viima, joka tulisi puhaltamaan huipulla nokan punaiseksi. Ensimmäiset lumiläimäreet kohtasimme piakkoin, kavutessamme kohti korkeuksia. Maa oli jäässä ja nyt se viima puri toden teolla poskia, tuulen tunkiessa täydellä voimalla lahkeensuista sisään.
Tuulen voima lisääntyi tuntuvasti ylöspäin mentäessä ja meillä oli vaikeuksia pysyä tolpillaan, kivien selkää vaelluskengän pohjalla hieroessa. Taivaskeron huipulla ei viitsinyt kauan katsella kylmyyden takia maisemia, eikä niitä edes näkynyt, koska sumupilvi peitti kaiken alleen.
Muutaman kuvan otin ja pätkän videota. Oli jatkettava matkaa jos meinasi saada niveliinsä lisää lämpöä. Matkalla takaisin kohti Hotellia, tuli vastaan muutama vaeltaja. 8,2 km tuli matkaa vaellukselle ja aikaa siinä meni 2 tuntia ja 10 minuuttia. Reitti on vaativa kivikkoisen maaston takia. Pallakselta hotellin oikean puolen polulta, reilu kilometrin matkalta, reitille on ajettu hiekkaa ja se on helppoa kulkea. Retken lopuksi kävimme Pallaksen luontokeskuksessa tutustumassa lapin eläimiin ja luontoon.
Jeriksen mökissä tietysti ne perinteiset sauna, makkara ja muutama kalja.
2.10.2013 Keskiviikko. Oli luvattu tihkusadetta tänne suuntaan, mutta onneksi ennuste meni metsään ja aurinko pilkisti pilven raosta päivän aikana, ja lämmintä oli iltapäivästä 11 astetta plussan puolella. Suuntasimme näin aluksi Pallasjärvelle, Lompolonsaarille.
Ensimmäiselle saarelle pääsi matalan veden aikaan kävellen. Varsinainen vaellus alkoi Pallasjärven luontopolulta kohti Pallasta, jonne oli matkaa noin 5 kilometriä. Edestakainen kokonaismatka oli 9,9 km. Luontopolun alku oli helppokulkuista ja sileää sorapintaista väylää noin 500 metriä, ja sitten alkoikin juurakkoinen ja kivikkoinen taival. Sateet olivat tehneet kivet ja juuret liukkaiksi kuin mateen selkä, eikä vaelluskenkä aina saanut pitävää otetta alustasta. Pallaksella söimme eväät ja pidimme tulta kodassa, jossa ei ollut muita kulkijoita.
Viereisestä purosta täytin litran vesipullon raikkaalla ja puhtaalla vedellä. Takaisin lähdimme samaa reittiä ja jatkoimme reitin lopussa luontopolku kierroksen loppuun. Aikaa kului noin 4 tuntia.
3.10.2013 Torstai.
Päivän vaelluskohteena oli Ylläksen Kukastunturi, josta retki jatkui Kotamajan kauttta Hangaskurun laavulle ja sieltä takaisin Riemuliiterille Niilivaaran kautta.
Matkaa kertyi 17,4 km ja aikaa kului 4 tuntia ja 45 minuuttia.
Aamulla Jerisjärven mökin verhot avattuani huomasin että päivästä tulee loistava, ainakin kelin puolesta. Aurinko pilkisteli pilven raosta ja matkalla Ylläkselle auton lämpömittari nousi +viiteen asteeseen. Iltapäivästä keli lämpeni entistä enemmän, ja yli 10 asteen elohopea kohosi ja aurinko paistoi edelleen lämpimästi vaeltajan kasvoille.
Kukastunturin laelta oli hyvä ja selkeä näkymä. Videokamera hurisi ja tallensi upeaa maisemaa eri kulmista.
Etelän vaeltajalle tietä oli tasoitettu hiekalla osalta reittiä. Kotamajalla olikin valmiina tulet kodassa ja makkaranpaisto ja suuri kuppi teetä, parilla leivällä maistui makoiselta ja täytti energiavarastot joita vielä tarvittaisiin loppumatkalla.
Kaivinkone jylisi kotamajan takana ja mönkijäkuskit kuljettivat hiekkaa polulle. Siinä oli luonnon rauha kaukana kuunnellessa tuota moottorin rutkutusta.
Matka jatkui kohti Hangaskurun laavua. Hangaskurun laavu oli uudenkarhea ja sinne olikin rakennettu hienot vessat. Laavun pihalla istahdimme hetken karttaa lukien ja päätimme mennä takaisin lähtöpisteeseen Riemuliiterille, Nilivaaran kautta. Nilivaarassa kohtasimme metson soitimella. Polun laidassa se metso tepasteli ja äänteli tohkeissaan, päästäen kuvaajan melko lähelle.
Kukastunturilla näkyi porolauma ja myös alempana porot laiduntivat ja poukkoilivat meidän edessä kuin päättömät kanat, juosten sorastettua polku-uraa meidän edellä pitkän matkaa.
4.10.2013 Perjantai.
Viimeinen vaelluspäivä alkaa. Ikkunasta ulos katsoessa silmät osuvat kosteaan sumuiseen seinämään, näkyvyyden ollessa muutaman sata metriä. Täytyy vain odotella ilman selkeytymistä mökissä jos aikoo nauttia maisemista.
Aika ei mökissä pitkäksi käy, koska tietokoneella pystyy surfaillemaan langattomalla lainayhteydellä, tosin hitaasti.
Ennen puoltapäivää keli parani, Pallasjärvelle ajellessa. Suuntasimme auton nokan kohti Pallasjärven laskujokea kohti. Hiekkatietä pääsimme lähes perille asti. Tie muuttui liian kuoppaiseksi loppuosaltansa ja kävelimme reilu 500 metriä perille.
Pallasjärven laskujoki on nimeltään suukoski, joka on matala ja melko kapea joki, kuten täällä lapissa monet joet ovat. Järvi tarjosi hienot näkymät kohti Pallastunturia, jossa pumpulimaiset pilvet leikkivät tuulen kanssa paljastaen keroja satunnaisesti.
Päivän varsinainen vaellus suuntautui Pallakselle, jossa teimme pikku lenkin jolla oli mittaa noin 6 kilometriä, pallashotellilta poroerotusaitauksen sivua, kohti Palkaskurun vierustaa ja sieltä tunturin kylkeä takaisin. Aurinko näyttäytyi ajoittain ja alkuun olikin melko lämmintä. Tuuli alkoi kuitenkin puhaltaa todella kylmästi matkan varrella, ja eväitten syönti meinasi jäädyttää kädet
Hieno vesiputous joka syöksee kylmää ja raikasta vettä suoraan tunturista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti